Toistaakseni argumentin ilmeisemmin. Työn lopullinen lopputila automaation alla on ollut älykkäiden miesten (eli ei pinnallisten liberaalien) ymmärtämä jo ≈160 vuotta Darwinin koneiden keskellä-kirjasta lähtien. Aikataulu täyteen automaatioon oli epäselvä. Teknokraatit ja jotkut marxilaiset odottivat sitä jo 1900-luvulla. Viimeiset 14 vuotta tekoälyssä (siitä lähtien kun yhteys voitti laitelotossa, kuten AlexNet osoittaa) vastaavat malleja, jotka ennustavat työvoiman jälkeistä taloutta vuosille 2035–2045. Vinge, Legg, Kurzweil, Moravec ja muut olivat epäselviä yksityiskohdissa, mutta on selvää, että jos näyttäisit heille nykyhetken esimerkiksi vuonna 1999, he olisivat sanoneet »vau, kyllä, tämä on loppupeli, melkein kaikki VAIKEAT palapelin palaset on asetettu paikoilleen». Nykyinen teknologinen pino ei lähes varmasti ole viimeinen. Sillä ei ole väliä. Selvästi riittää rakentaa kaikki tarvittava nopeaan siirtymiseen seuraavaan – data, ohjelmistot, laitteistot, ja näyttää erittäin epäilyttävältä, että lopullinen ihmisen tekemä pino olisi paradigmaattisesti paljon monimutkaisempi kuin mitä olemme tehneet näiden 14 vuoden aikana. Työvoiman jälkeinen talous = jälkikuluttajamarkkina = pysyvä alaluokka lähes kaikille ja valtio-oligarkkinen vallan keskittäminen oletuksena. Sivuhuomautuksena: «tekoälyn valtaus» vaihtoehtoisena skenaariona on nihilisteille selviytymiskeino ja autistisille quokkille harhautus. Vaatimustenmukaisuuden optimointi on helpompaa ja lopulta kannustimempaa kuin uuden kognitiivisen työn optimointi. Siellä on selvästi apinamainen hallitseva luokka, vaikka se saattaa valita *muuttua* joksikin muuksi. Mutta se ei ole meidän asiamme nimettömänä. Meillä ei tule olemaan paljon bisnestä. Vakava asia liittyy teknopääoman syventymiseen ja asteittaiseen laajentumiseen Maan ulkopuolelle. Kiihkeät yritykset «paeta pysyvää alaluokkaa» tässä yhteisössä eivät niinkään rikastumista kuin varallisuuden muuttamista osaksi, pysyväksi osuudeksi paisuvassa posthumanistisessa taloudessa, niin suureksi, että parhaassa tapauksessa ainakin polskisit osinkoja – tarpeeksi suuria, että se voi ylläpitää ohutta, kurinalaista verilinjaa ikuisesti. Nykyiset datakeskuksen kertymisvaikutukset ja PC-laitteiston hinnat viittaavat siihen, mihin suuntaan se on menossa. Kuluttajia hinnoitellaan pois kaikesta, mikä on teollisen tuotannon kannalta arvokasta, alkaen ylhäältä (mikrosirut) ja alhaalta (raakapanokset kuten kupari ja sähkö). Kaksi shokkiaaltoa kulkevat lähemmäs keskikohtaa. Tämä ei ole niinkään "supersykli" kuin sekulaari trendi. Amerikkalainen resurssikiihko ja diplomatian välinpitämättömyys voidaan tulkita valtiotason reaktioksi tähän ymmärrykseen. On varmasti muitakin tekijöitä, kuten suojauksia pidemmille aikatauluille, institutionaalinen inertia ja erimielisyydet toimijoiden välillä, jotka estävät todellisen epätoivoisen keskittymisen uuteen paradigmaan. Mutta älykkäät ihmiset Yhdysvalloissa valtavipujen läheisyydessä ajattelevat näillä ehdoilla. Puhuttaessa puhtaasti poliittisesta vaistosta, mielestäni Yhdysvaltojen eliitin laatu on hyvin korkea, ja he ovat edelläkävijöitä, joten on olemassa jopa erilaisia amerikkalaisia klikkejä, joilla on johdonmukaiset kannat asiaan. Muut globaalit eliitit, mukaan lukien kiinalaiset, ovat hitaampia omaksumaan tämän. Mutta tämä tila ei ole yhtä pysyvä kuin alaluokka tulee olemaan. Niille, jotka eivät ole SEKÄ äärimmäisen älykkäitä että agentteja – minä mukaan lukien – minulla ei ole ratkaisua, joka ei kuulostaisi toivottoman romanttiselta ja naiivilta.