Thaimaan ja Kambodžan välinen konflikti on jatkunut jo jonkin aikaa, ja se muuttuu yhä abstraktimmaksi, ja abstraktio on lopulta täyttynyt erittäin vahvoista Kaakkois-Aasian alueellisista kulttuuriperinteistä. Viime aikoina ei ole tankkiraketteja, jotka ovat ympyrän ulkopuolella, vaan Thaimaan puoli käyttää kaiuttimia huutaakseen öisin rajalla, mikä ensi silmäyksellä näyttää hyvin taianomaiselta, mutta on itse asiassa melko realistista, kun asiaa ajattelee. Jos tarkoituksesi ei ole tuhota vaan raivata sota-alue ja ajaa asukkaat pois, tämä psykologinen pelote on halvin ja vähiten riskialtis tapa, ja on parempi pelästyä pois kuin tulla räjäytetyksi, mikä on harmaa mutta "järkevä" valinta modernin sodankäynnin moraalisessa kehyksessä. Voit sanoa, että tämä on psykologista sodankäyntiä, tai voit sanoa, että tarkoituksena on välttää siviilien vahingoittuminen, joka tapauksessa ei ole kuolleita, ei verenvuodatusta, mutta se voi aiheuttaa jatkuvaa painetta. Kambodža haastoi Yhdistyneet kansakunnat oikeuteen tästä asiasta, rehellisesti sanottuna se ei ole yllättävää, mutta siinä on myös hieman mustaa huumoria; Yhdistyneet Kansakunnat ei usein pysty edes sovittelemaan todellisia rajakonflikteja, saati sitten päättämään siitä, "onko rikkomus antaa kummitusten huutaa keskellä yötä". Mutta ei ole väliä, onnistuuko oikeusjuttu vai ei, tärkeintä on ottaa narratiivi ensin, laittaa toiselle osapuolelle leimat "siviilien häirintä" ja "henkinen pelote" sekä kerätä pelimerkkejä seuraavaa peliä varten. Niin kauan kuin tukahduttamisen kohde on aina kohdistunut pankkipetoksiin, kasinoihin, harmaisiin ja mustiin teollisuusvyöhykkeihin, joita maailma vihaa, se luonnollisesti seisoo korkealla asemalla kansainvälisessä mielipiteessä, ja itse sähköpetoksen torjunta on poliittisesti korrektia. Mutta on vain yksi oletus, nimittäin sen täytyy olla tarpeeksi tarkka, ja kun on kuva vahingossa loukkaantuneista siviileistä ja kontrolloiduista työntekijöistä, moraalinen etu kääntyy välittömästi itseään vastaan, ja "oikeudenmukainen toiminta" paketoidaan välittömästi sotilaalliseksi laajentumiseksi hyväksikäytön teeman alla. Siksi tämä konflikti ei ole niinkään perinteisen sodan kaltainen sota alusta alkaen, vaan enemmänkin informaatiosota ja moraalinen sota sotilaallisen kuoren alla. Rajakiista on todellista, ja tulivoiman eskalaatio on myös todellista, mutta se, mitä osapuolet oikeasti taistelevat, ei ole se, kenellä on enemmän tulivoimaa, vaan siitä, kumpi on parempi kertomaan tarinoita ja kuka voi olla "oikeudenmukaisuuden" asema kansainvälisessä järjestelmässä ja yleisessä mielipiteessä. Kummitushuuto on vain taktinen symboli, jolla on erinomaiset alueelliset piirteet ja erittäin alhaiset kustannukset. Tällä aikakaudella kuoret ratkaisevat vain puolet ongelmasta, ja loput puoli annetaan usein mielipidepuhujille, linsseille, raporteille ja YK:n kokoushuoneille.