Viimeisen vuoden aikana minua on kiehtonut yhä enemmän poliittinen mysteeri: miten kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta on tullut maailmanlaajuinen ilmiö vietettyään 40 vuotta miljardöörin aiheuttamassa koomassa? 1/

Jos haluat tämän ketjun esseemuotoisen version luettavaksi tai jaettavaksi, tässä on linkki siihen , valvontavapaassa, mainoksettomassa ja jäljittämättömässä blogissani: 2/

Valtiotieteilijät kertovat, että poliitikot eivät *koskaan* toteuta politiikkaa, jota miljardöörit vihaavat, riippumatta siitä, kuinka suosittuja ne ovat yleisön keskuudessa: 3/

Ja silti kaikkialla maailmassa - Yhdysvalloissa (Trump I:n, Bidenin ja Trump II:n aikana), Kanadassa, Isossa-Britanniassa, EU:ssa, Japanissa, Etelä-Koreassa, Australiassa ja jopa Kiinassa - hallitukset ovat tehneet enemmän kilpailunrajoitusten torjumiseksi parin viime vuoden aikana kuin viimeisten neljän vuosikymmenen aikana. Mistä tämä tulee? 4/

Työteoriani tiivistyi periaatteessa "nyt riittää" - AKA Steinin laki: "Kaikki, mikä ei voi jatkua ikuisesti, loppuu lopulta." Kuten: ihmiset ovat vain niin vihaisia yritysten vallasta, että poliitikot *vihdoin* toimivat hillitäkseen sitä. 5/

Mutta en ollut koskaan kovin tyytyväinen tähän. On *paljon* asioita, joista yleisö on raivoissaan ja joiden suhteen poliitikot eivät toimi, ilmastonmuutoksesta miljardöörien verottamiseen. Miksi kilpailunrajoitus eikä kaikki *se* jutut? 6/

Olen pohtinut tätä ja ajatellut hillittyä erimielisyyttä, joka minulla oli tovereiden kanssa digitaalisten oikeuksien maailmassa, ennen kuin kaikki kartellijutut alkoivat: Tuolloin ihmiset minun puolellani barrikadeja olivat syvästi epäluuloisia kilpailunrajoituksia kohtaan. 7/

Tuolloin teesini oli: *Toki ehkä Big Telco ajaa kilpailunrajoituksia Big Techiin, mutta kun kilpailunrajoitus herää pitkästä unestaan, se kääntyy televiestintää - ja kaikkia muita keskittyneitä toimialoja - vastaan.* Tldr: Olen melko varma, että näin tapahtuu. 9/

Yksi osa kilpailunvastaisesta taistelusta tiivistyy vuokralaisten ja kapitalistien väliseen taisteluun. Suurimmat teknologiayritykset (ja muut) ovat ensisijaisesti vuokralaisia - yksiköitä, jotka ansaitsevat rahaa *omistamalla* asioita sen sijaan, että *tekisivät* asioita. 10/

He maksavat *vuokria* muiden yritysten *voittojen* kustannuksella: 11/

Epicin kaltaiset yritykset (Fortniten valmistajat) haluavat myydä lapsillesi skinejä ja modeja pelin sisäisille avatareilleen antamatta Applelle ja Googlelle 30 % jokaisesta tuomasta dollarista, ja heillä on *paljon* rahaa tämän toiveen toteuttamiseen: 12/

Tämä on miljonäärien välistä väkivaltaa. Se on jättimäisiä yrityksiä, jotka käyvät sotaa galaktisen mittakaavan yrityksiä vastaan. Nämä kartellimyönteiset yritykset ovat teleyhtiöiden manttelinperijoita, voimakkaita sodankävijöitä erittäin suuressa teknologiasodassa Big Techiä vastaan. 13/

Näitä suuria yrityksiä on paljon, ja ne ovat kyllästyneet siihen, että niihin sovelletaan 30 prosentin koko talouden laajuista sovellusveroa kaikista sovelluksen sisällä saamistaan maksuista: 14/

Haluan tehdä selväksi: en väitä, että ainoa syy siihen, miksi saamme lihaksikasta, maailmanlaajuista monopolien vastaista toimintaa, on se, että hieman pienemmät yritykset (jotka pyrkivät yleisesti hankkimaan omia monopolejaan) taistelevat oman etunsa puolesta. 15/

Sanon vain, että jokapäiväisten ihmisten *koalitio*, joiden elämä on pilattu monopolistien ja sovellusveron maksamiseen jumissa jääneiden yritysten toimesta† riittää yhdessä herättämään kartellijätin. 16/