2,6 miljoonan vuoden ajan Maa on noussut jääkauden jäätiköistä suunnilleen samalla kaavalla: 5–6 °C lämpeneminen ~100 000 vuoden välein. Etelämantereen jääydinrekisteri (EPICA Dome C, Vostok) on kristallinkirkas – lämpötila nousee aina useita satoja tai tuhansia vuosia ennen CO2:n nousua. Tämä lyijy–viive-suhde on ollut vakiintunutta tiedettä yli kahden vuosikymmenen ajan (Caillon ym. 2003, Pedro ym. 2012, Parrenin ym. 2013). Johtopäätös paleoklima-arkistosta: CO2 ei laukaissut jääkauden jäätiköiden loppua. Mikä todellisuudessa käynnistää jäätikköä, on Milankovitchin kiertoradan pakotus, jota seuraa jääpeitteen vetäytyminen, laskeva albedo ja muutokset meren kierroksissa. Vasta kun meret – erityisesti Eteläinen valtameri – ovat lämmenneet vuosisatojen ajan, liuennut CO2-päästöt syvästä lähtevät, nostaen hitaasti ilmakehän CO2:ta ~180 ppm:stä ~280 ppm:ään 5 000–10 000 vuoden aikana. CO2 on siis palaute, joka voimistaa alkuperäistä kiertoradalla laukaistua lämpenemistä noin 40–50 % (IPCC AR6 WG1 Ch. 5, Shakun ym. 2012). Näin luonnollinen hiilen kierto toimii jäätikön ja jäätikköjen välisellä aikaskaalalla. Nykyään olemme kuitenkin lisänneet >140 ppm ≈150 vuodessa, nostaen CO2:n esiteollisesta 280 ppm:stä >420 ppm:iin. Luonnolliset prosessit nostavat CO2:ta ~100 ppm 5–10 vuosituhannen välein. Keskeinen ja yhä avoin tieteellinen kysymys on siis yksinkertainen: Voivatko luonnolliset prosessit yksin uskottavasti selittää 140 ppm:n nousun 150 vuodessa, vai ovatko ihmisen aiheuttamat päästöt ylivoimaisesti vastuussa? Paleoklimaattinen aineisto näyttää CO2:n seuraavan lämpötilan monituhannen vuoden mittakaavassa. Nettonollaagenda perustuu väitteeseen, että CO2 johtaa nyt lämpötilaa—ja tuhoisasti—vuosisatojen mittakaavassa. Tuo yleistys milleniaalipalautteesta vuosisadan mittakaavaan pakottamiseen on keskustelun todellinen ydin, ja se on ainoa perustelu ehdotuksille, joiden tarkoituksena on käyttää >100 biljoonaa dollaria ja tarkoituksella purkaa lähetettäviä energiajärjestelmiä kauan ennen kuin skaalautuvia, luotettavia korvaavia järjestelmiä on olemassa. Kaaviokuva: Neljä viimeisintä interglasiaalia viimeisen 450 000 vuoden ajalta (Etelämantereen lämpötilan proxy ja CO2, R. Hannon 2017:n mukaan). Jokaisessa tapauksessa lämpötila nousee ensin. MIS 11 (424–374 ka) – Hoxnian/Holstein MIS 9 (337–300 k) – Purfleet MIS 7 (243–191 ka) – Aveley MIS 5 (130–115 ka) – Eemian (viimeinen interglasiaalinen) MIS 1 (11,7 ka–nykyhetki) – holoseeni Lämpötilajohto. Aina.