Olen katsonut Ken Burnsin dokumenttia Amerikan vallankumouksesta, ja se on ylivoimaisesti merkittävin dokumentti, jonka olen koskaan nähnyt. Mikä minua yhä uudelleen vaivaa, on se, kuinka erilainen kulttuuri oli tuona aikana. Kovimmat nyrkkeilijät/urheilijat, joita tänä päivänä ihannoimme, eivät voineet verrata tavalliseen mieheen silloin, heidän sitkeytensä, kestävyytensä, halunsa kärsiä jostain itseään suuremmasta. Heidän vaikeuksien lähtötasonsa oli taso, jota useimmat nykyiset ihmiset eivät edes pystyneet käsittelemään. Ajattele, mitä nuo sotilaat oikeasti tekivät. Kuvittele marssivasi Massachusettsista Long Islandille jääkylmässä säässä, nälkäisenä, loukkaantuneena, univajeessa, osa käsivarrestasi räjäytetty ja toinen silmä toimiva, ja silti astumassa sodan etulinjaan, joka perustuu ajatukseen, jonka tiesit ettet koskaan eläisi tarpeeksi kauan nähdäksesi täysin toteutuneena. Tällainen vakaumuksen ja tahdonvoiman taso on nykyään lähes käsittämätön.

"Amerikkalainen tykistö avasi tulen" — puhdasta kananlihaa!!