Manus on todellakin älykäs ja he ovat jakaneet työkalun 3 kerrokseen: Kerros 1: Funktiokutsu Tämä on yksinkertaisin kerros, joka säilyttää vain pienen määrän kiinteisiä, sumutettuja toimintoja, kuten tiedostojen lukemisen ja kirjoittamisen, komentotulkkikomentojen suorittamisen, tiedostojen etsimisen jne. LLM-järjestelmäkehotteessa on vain tämä työkalumääritelmien kerros, joita on suhteellisen vähän, 15:n sisällä, ja syöttö- ja tulostusmuodot ovat erittäin selkeitä eikä virheitä ole helppo tehdä, mutta siinä on kaksi erikoistyökalua, toinen on Shell ja toinen on File. Taso 2: Sandbox-apuohjelmat Jokainen Manus-istunto suoritetaan täydessä virtuaalikoneen hiekkalaatikossa. Kuten alkuperäisessä twiitissä mainittiin, virtuaalikoneeseen on esiasennettu monia komentorivityökaluja, kuten muotomuuntimia, puheentunnistustyökaluja ja jopa MCP-komentoriviasiakas. Näitä työkaluja kutsutaan sitten kerroksessa 1 määritellyn komentotulkin kautta, joka on komentorivityökalu, komentorivikutsu. Mutta mistä niin monet työkalumallit tietävät? Manus kertoo LLM:lle suoraan järjestelmäkehotteessa, että tietyssä kansiossa on monia esiasennettuja komentorivityökaluja. Yleisimmin käytetyt työkalut luettele ne suoraan nimen mukaan. Niille, joita ei käytetä yleisesti, LLM:t voivat suoraan luetella kaikki komentorivityökalut alkuperäisessä pushissa mainittujen komentojen kautta ja käyttää --help-parametria nähdäkseen minkä tahansa niistä käytön, koska ne kaikki ovat itse kehittämiä ja niillä on yhtenäinen muoto. Kerros 3: Paketit ja ohjelmointirajapinnat Tämä kerros on itse asiassa LLM, joka kirjoittaa Python-koodia reaaliajassa, ja monimutkaisemmat toiminnot toteutetaan koodin kautta. Jos käyttäjä esimerkiksi haluaa tehdä kyselyn API:n tiedoista, hän voi kirjoittaa suoraan Pythonilla funktion noutaakseen API:n tiedot ja jäsentääkseen ne vaadittuun muotoon. Itse asiassa Codexissa Python-koodin käyttöä työkaluna on käytetty paljon. Koska monimutkaiset operaatiot tehdään koodilla, pääagentille palautettujen tietolaskelmien tulokset eivät vie pääagentin kontekstia. Tämän kolmikerroksisen suunnittelun etuna on, että mallin näkökulmasta sen kutsumat työkalut on kiinnitetty noin tusinaan ensimmäisestä kerroksesta, ja komentorivin ja koodin avulla se voi johtaa lukemattomia työkaluyhdistelmiä. Toinen seikka on edellisessä twiitissäni mainitsemani aliagentti, Manus käyttää myös paljon "agentti työkaluna" -mallia. Käytä aliagenttia työkaluna, esimerkiksi noudosta vastaava aliagentti on aliagentti, mutta tämä aliagentti on työkalu pääagentin silmissä. Samalla sillä voi olla myös hyvä rooli kontekstin vähentämisessä.