Sukupuolten tasa-arvon paradoksi on erittäin mielenkiintoinen havainto. Jos katsot yhteiskuntia eri puolilla maailmaa, huomaat, että vauraimmissa ja sosiopoliittisesti tasa-arvoisimmissa maissa on itse asiassa suurimmat erot miesten ja naisten välillä. Jos esimerkiksi vertaat sukupuolten välisiä eroja Tanskassa tai Ruotsissa, ne ovat itse asiassa suuremmat kuin perinteisemmissä yhteiskunnissa, kuten Vietnamissa tai Botswanassa. Yksi mahdollinen syy tähän on se, että rikkaammissa ja vauraammissa yhteiskunnissa, joissa ihmisiä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti, taustalla olevien erojen annetaan nousta esiin. Köyhemmissä yhteiskunnissa, joissa on jäykät kulttuuriset arvot, on olemassa raja sille, kuinka paljon ihmiset voivat ilmaista todellisia mieltymyksiään, toiveitaan ja persoonallisuuttaan. Tätä näemme monissa moderneissa länsimaissa. Huomaat sen jopa yliopistokampuksilla. Mitä korkeammalle yliopistojen rankingissa nouset, sitä suurempi poliittinen sukupuolten välinen kuilu yleensä on. Jos tarkastellaan Ivy Leaguea ja muita Ivy-Plus-kouluja, miesten ja naisten välinen kuilu on suurempi kuin keskitason tai alemman tason yliopistoissa. Joten jopa yliopistojärjestelmässä mitä varakkaampi ja tasa-arvoon suuntautunut ympäristö on, sitä enemmän sukupuolten välinen kuilu kasvaa.