Yhtäkkiä olet 27-vuotias. Keität kahvisi, kiirehdit töihin, tulet kotiin seitsemän aikaan ja olet liian väsynyt tekemään mitään muuta kuin syömään, selaamaan puhelintasi ja pyörtymään. Sitten heräät ja teet kaiken uudelleen. Ja kun perjantai tulee, ehkä menet ulos tai ehkä olet vain liian väsynyt. Sitten se iskee sinuun tyhjästä. Miten kaikki meni ohi niin nopeasti? Et edes tunne itseäsi 27-vuotiaaksi. Tunnet itsesi edelleen 17-vuotiaaksi pojaksi, joka luuli, että hänellä oli kaikki maailman aika. Mutta jotenkin 10 vuotta vain katosi. Ja alat kaipaa menneisyyttä. Tunne siitä, että on nuori, innostunut ja tietämätön. Mutta sitten huomaat, että jonain päivänä tulet kaipaamaan myös tätä. Olla 25-vuotias, hämmentynyt, väsynyt, mutta silti yrittää. Joten ehkä temppu on hidastaa hieman ja todella elää tämä luku ennen kuin siitä tulee vain yksi muisto. Pointti on, että riippumatta siitä, minkä ikäinen olet, tulet kaipaamaan näitä päiviä. Elämä on joskus kiireistä, ja aina on hyvä aika pysähtyä haistelemaan ruusuja.