Mietin, miksi tarvitsemme digitaalisia taidekäytäntöjä. Taiteilijat kokeilevat digitaalista mediaa eivät siksi, että teknologia olisi uutta tai muodikkaasta, vaan koska elämämme on jo digitalisoitunut. Maailmasta on tullut jatkuva kuvadatan kenttä, ja taiteen on toimittava sillä alueella pysyäkseen kriittisenä. Sen sivuuttaminen on vetäytymistä historian voimakkaimmasta kuvantuotantojärjestelmästä. Kokeilu tarkoittaa tässä tutkimusta: tutkimista, miten algoritmit näkevät, miten rajapinnat muuttavat halun mittareiksi, miten visuaalisen kulttuurin arkistot muuttuvat koneellisesti luettaviksi. Digitaalinen taide on siis välttämätön vastarinnan, spekuloinnin ja vaihtoehtoisen mallinnuksen kohteena siitä, mitä digitaalinen voisi tarkoittaa