Schubert's story is a tragedy for me. He died at 31 - ill, broke, mostly ignored except for a circle of friends who were in awe of his genius. After his death they found over 1,500 pieces, now considered among the greatest music ever composed. He spent his days training to be a teacher. At night, he quietly wrote music. No acclaim or public recognition. Just a divine compulsion to create, even as his body failed. True genius is rare, but listening to him, you can feel it. The man was gifted.

Tämä on suosikkini Schubertin kappaleista. Hän aloittaa duurisävellajissa, joka viittaa kirkkauteen, päättäväisyyteen ja onnellisuuteen. Mutta lopussa hän rikkoo ilon odotuksen ja päättyy hämmentävään molliin. 🎵

Kun lähden kävelylle ja haluan ajatella, kuuntelen usein tätä äänitystä, jossa Brigitte Engerer soittaa koko Schubertin Impromptuksen. Se on noin 30 minuuttia ja se on ollut taustana suurelle osalle elämäni pohdiskeluista. 🎹

Schubert oli myös syvästi yksinäinen: - "Kukaan ei tunne toisen surua, kukaan ei ymmärrä toisen iloa. Ihmiset kuvittelevat voivansa tavoittaa toisensa. Todellisuudessa he vain ohittavat toisensa." - "Joka ilta kun menen nukkumaan, toivon, etten herää enää koskaan, ja joka aamu uudistan suruni." - "Musiikkini on lahjakkuuteni ja kurjuuteni tuotetta. Ja se, mitä olen kirjoittanut suurimmassa hädässäni, on se, mistä maailma näyttää pitävän eniten." Hän ei tuntenut olevansa maailman rakastama eläessään, mutta hän kirjoitti silti ikään kuin joku jonain päivänä saattaisi välittää. Ja nyt meillä on.