Tätä on merkittävää seurata monella tasolla. On diplomaattinen ulottuvuus, jossa amerikkalaisen alivaltiosihteerin ei ole tarkoitus kutsua asiaa suoraan. Mutta kun ne, jotka vaativat kunnioitusta näille vanhentuneille konventioille, ovat samat eliitit, jotka pelkäävät omia kansalaisiaan ja tukahduttavat heidät yhä tyrannimaisemmalla sensuurilla, he ovat luopuneet kaikesta kohteliaisuuden vaatimuksesta. Voit melkein kuvitella saksalaisten eliittien saavan niskaniskun jo pelkästään lukemalla sitä. Sitten on taktinen puoli. Sarah Rodgers tietää hyvin, että hänen puheensa ei ole sallittua puhetta Saksassa. Juuri siksi hän sanoo sen niin suorasukaisesti ja voimakkaasti, melkein haastaen Saksan hallituksen reagoimaan. Pointti on päinvastainen kuin hienovarainen suostuttelu (joka ei toiminut). Sen sijaan hän kutsuu Saksan hallitusta hyökkäämään hänen kimppuunsa, mikä tekisi heidän sortonsa entistä näkyvämmäksi ja itseään syyllistävämmäksi. Tähän on myös syvällisempi historiallinen viesti. Yhdysvallat ei uhrannut verta ja omaisuutta vapauttaakseen Saksan toisen maailmansodan jälkeen, jotta se voisi hiljaisesti palata vanhoihin autoritaarisiin tapoihin eri tekosyyllä. Ja jos se vaatii sitä, sen ei pitäisi olettaa amerikkalaista lempeyttä tai hiljaisuutta. Se aikakausi on ohi. Voisit kirjoittaa kokonaisen esseen, jossa purettaisiin, mitä Sarah Rodgers tässä tekee, riittää sanoa, että se on jo kauan myöhässä eikä mikään siitä tapahtuisi ilman presidentti Trumpin ihmeellistä uudelleenvalintavoittoa. Minkä tahansa muun hallinnon aikana liiketoiminta jatkuisi kuten ennenkin, ummistaen silmänsä autoritaarisuuden liukumiselta ja jättäen tulevat sukupolvet siivoamaan väistämätöntä sotkua.

Mikä on suurelta osin puuttunut median kertomuksista Grönlannista, on se, että vuosina 1966–1991 Tanskan viranomaiset toteuttivat järjestelmällisen ohjelman Grönlannin syntyvyyden tukahduttamiseksi sterilisoimalla käytännössä tuhansia naisia ja tyttöjä, joista osa on jopa 12-vuotiaita, rutiiniterveyskäynneissä ilman heidän tietämystään tai suostumustaan. Tämän historian valossa Tanskalla ei ole moraalista oikeutta saarnata kenellekään Grönlannista, sen kansasta tai tulevaisuudesta, eikä se varmasti ansaitse minkäänlaista korvausta vallasta luopumisesta. Tämä oli siirtomaavallan toimintatapaa, joka oli harjoittanut väestönhallintaa, ja joka ulottui pitkälle nykyaikaan. Tanskan tulisi kadota keskustelusta kokonaan ja jättää Grönlanti ja sen kansa vapaaksi kaikesta lisäpuuttumisesta tai teeskentelystä.

Olemme kaikki nähneet videoita, joissa joku, joka yrittää päästä töihin, pysäytetään ekoterroristien toimesta, jotka istuvat teillä ja moottoriteillä, jotka estävät liikenteen. Huomionarvoista on, että jos tuo henkilö edes yrittää liikuttaa autoaan, häntä syytetään murhan yrityksestä samojen henkilöiden toimesta, jotka nyt kanonisoivat naisen, joka ajoi poliisin kimppuun.