Hauskin osa tässä kaikessa on se, että tiedämme, mitä hän ei tiedä. Hän ei enää merkitse mitään, jos koskaan oli. Mark Levin purkaa tunteitaan, koska hän on turhautunut, ettei kukaan välitä. Hänen neokonservatisminsa on menossa Dodon suuntaan, ja kaikki tietävät sen paitsi hän.